Kaverini otti koiranpennun maanantaina. Töissä yhdellä asiakkaalla oli samalla viikolla hankittu koiranpentu mukana. Mäkin haluan, oli mun aikuismainen asenne asiaa kohtaan.
Eräänä tylsänä keskiviikkoiltana selailin googlesta pentuja ajankulukseni. Tarjolla oli jos jonkinmoista kissanpentua ja koiranpentua ympäri Suomen ja Viron. Monet ilmoituksista oli kuitenkin todella epäilyttäviä, huonolla suomenkielellä kirjoitettuja. Ilmoitukset koskivat koiranpentuja, useimmiten vieläpä chihuahuoita. Hinta oli alhainen chihun arvoon Suomessa verrattuna. Puhelinnumero ja myyjän nimi oli yleensä myös Virolainen.
Tarjolla oli myöskin paljon sekarotuisia koiranpentuja, enimmäkseen liian kaukana minusta tai sitten ilmoitus oli vanha. Ja jotenkin sisälläni oli tunne ettei sekarotunen koira ole mua varten, vaikka hinku saada koira olikin kova.
Jos jotain haluan, tulee minun saada se heti.
Koska mitään lupaavaa pentua ei löytynyt sitten millään hakusanalla, ei tori.fi:stä eikä keltaisesta pörssistä, luovutin.
Jatkoin metsästystä seuraavana iltana monta tuntia, kunnes jostain silmääni pisti ilmoitus pinserinpennuista, Itä-Helsingissä. No nyt tärppäs! Ei ku hetkinen, toki tolta suhteen toiselta osapuoleltakin voisi tästä koira-asiasta jotain kysyä. Vastaus oli jyrkkä ei. Kuinka yllättävää.
Jatkoin myyntipuhettani asian suhteen ja perustelin asiaa seuraavasti:
"kyllä se sun kaverikin suostu siihen että A ottaa koiran"
Selvisi että kaverini otti koiran äitinsä kanssa puoliksi, mutta se asuu kaverini luona. Myöskin heillä oli sopimuksena että kaverini poikaystävä ei aio osallistua koiraan rahallisesti millään tapaa.
Vetosin sitten tyhmänä samaan asiaan. Ja jonkin ajan kuluttua, en tiedä sainko oikeastaan tahtoani läpi vai päätinkö vaan että "v'tut minähän otan sen koiran".
Laitoin sitten sähköpostia kasvattajalle ja jäin odottelemaan. Vastaus tulikin jo perjantaiaamuna, kun olin sen myöhään torstaina laittanut. Selvisi että kyseinen kasvattaja olikin tutun tuttu ja pennut tuttuni koiran pentuja. Rotukin siis oli minulle ennestään tuttu, samoin koirien emo.
Vakuutin kasvattajan hyvästä kodista, perheestä ja tulevaisuudesta.
Sovimme pentujen katsomispäivän jo saman viikon lauantaille.
Soitin äidilleni, isälleni ja isovanhemmilleni ja ilmoitin että meille tulee koira. (vaikkei mikään ollut millään tavalla varmaa). Kaikki olivat yhtä yllättyneitä ja ihmeissään mistä koko idea oli edes saanut alkunsa. Tähän väliin sanottakoon, että olin minä sitä koiraa jo pitkään ajatellut, nyt vaan koko idea sai vauhtia alleen.
Vanhempani yrittävät kääntää pääni ja kertoivat kuinka rankkaa ja iso vastuu koiran omistaminen on.
Jutut menivät korvasta sisään ja toisesta ulos. Olin jo tehnyt päätökseni.
Sain poikaystäväni puhuttua ympäri "mennään nyt edes katsomaan, ja päätetään sitten." HAH
Lauantaipäivänä poikaystävänikin oli tajunnut mitä oli tulossa ja asennoitunut asiaan. Olihan jo ostanut leluja ja viltin koiralle, jota meillä ei vielä ollut eikä ehkä tulisikaan. Lähdettiin ajamaan kohti Itä-Helsinkiä ja kasvattajaa, mielessä ajatus että tänään meidän perheeseen tulee uusi perheenjäsen, vajaan kolmen päivän mietinnän jälkeen.
Jännitys oli kova kun soitin kasvattajan ovikelloa sinä elämäni mullistavana lauantaipäivänä melkein tasan kaksi kuukautta sitten. Oven avasi vanhempi eläkeläisnainen kintereillään kolme aikuista koiraa, kaksi pinseriä ja yksi pinseri-snautseri mix. Pennut olivat tällöin vielä pentuhuoneessa, onneksi. Istuimme alas ja juttelimme miksi juuri me olisimme hyviä omistajia jollekkin niistä ihanuuksista. Pentuja oli jäljellä kaksi urosta ja yksi narttu. Olimme jo päättäneen kuvien perusteella kenet haluamme. Siromman säheltäjä pojan.
Kasvattaja päästi 6 villiä ja hullua pentua ulos pentuhuoneesta, ja jätti joukkoon yhden aikuisen pinserin. Huhhuh, sitä menoa siellä asunnossa. Pennut olivat tapaamishetkellä noin 13 viikkoisia.
Yksi pennuista oli minun ja poikaystäväni kainalossa vuorotellen ja oli selkeästi tulossa mukaamme.
Sattumoisin kyseinen pentu oli meidän jo aikaisemmin valitsemamme poitsu. Keskustelimme pitkän aikaa tulevaisuudesta ja hinnasta, hoidosta, rokotuksista, ruokkimisesta ja muista. Pennut olivat saaneet rokotukset reilu viikko aiemmin, ja koska pinserille voi tulla juuri tuosta rokotteesta rokotusoireita ei kasvattaja meinannut päästää pentua meidän mukaan vielä. Meinasin murtua kiukun alle kun kuulin ettei saadakkaan vauvaa mukaan vielä tänään vaan vasta mahdollisesti seuraavalla viikolla.
Saimme kuitenkin vakuutettua kasvattajan että pärjäämme mahdollisten rokotusoireiden kanssa ja saisimme mukaan kyypakkauksen. Allekirjoitimme sopimukset. Koska kasvattajalla oli kädet täynnä jo pelkästään niiden viiden muun pennun kanssa, saimme kun saimmekin oman vauvamme mukaan heti.
Hieman epätodellinen hetki oli sen kun tajuat laittaneesi nimesi
papereihin äskettäin ja nyt istut autossa koiranpentu sylissäsi ja
ajattelet että tämä on nyt minun OMA.
